Monologi

Opiskeluni alkaessa olin 22-vuotias. Omasta mielestäni olin jo saavuttanut aloittavan opiskelijan yläikärajan, mutta myöhemmin huomasin iän olevan merkityksetön opiskelijalle. Koulun ensimmäiset viikot menivät nopeasti, silloin jopa panostin meille annettuihin tehtäviin., kummallista kyllä, en enää!

Moni luulee opiskelun vievän meille suomalaisille niin tärkeän vapaa-ajan, mutta jos koulua on 8 tuntia viikossa, kuka tahansa hikoileva torso voi tehdä aktiivisesti töitä koulun ohessa. Blogissamme annamme tipsejä kuinka tunnistaa turhat luennot ja selvitä mahdollisimman pienellä panostuksella annetuista tehtävistä hyvillä arvosanoilla.

Pidän itseäni laiskana koska käyn vain kerran viikossa töissä ja otan opintolainaa (lue: painan taikanappia) aina kun sitä kipeästi tarvitsen. Taidan olla kateellinen kaikille niille tytöille (joista olen lukenut lehdissä), jotka harjoittavat maksullisia palveluja kustantaakseen opinnot. Kuukauden ruokarahat hankitaan kerran sisään ja ulos taktiikalla. Olenko minä kuitenkin tyhmä ja yliaktiivinen kun käyn kerran viikossa töissä, pitäisikö minunkin harkita työpaikan vaihtamista ja miksi uin pienenä katiskaan ja sain pahan happivajeen?

Tässä opintojaksossa tulen suorittamaan 40 opintopistettä joiden eteen minun tulisi tehdä töitä standardien mukaan noin 1070 tuntia. Koulua minulla on noin 10h viikossa. Yleensä se on jaettu kahteen päivään ja koulumatkani yhteen suuntaan on 30 min. Kotona teen itsenäisesti koulutehtäviä noin 2h viikossa. Yhteensä siis kulutan kouluun noin 14h viikossa. Nopeasti laskettuna käytän siis aikaa opiskeluun maksimissaan noin 300 tuntia kouluun ja koulumatkoihin. Vaikka käytänkin opiskeluun paljon vähemmän aikaa kuin yliaktiivinen opiskelija, voin lyödä vasemman kivekseni vetoa siitä, että tulen saamaan näistäkin kursseista arvosanat 3 ja 5 väliltä.

Esittelyjen jälkeen alkaakin meidän ammattikorkeakouluopiskelijoiden arjen aktiivinen seuraaminen. Paljastamme miten tunnistaa turhat luennot ja kuinka puolittaa kahden kurssin työmäärä.

Mathleetti

Uusi vuosi, uudet kurssit

Tervetuloa ammattikorkeakoulun ihmeelliseen maailmaan!

Ammattikorkeakoulu on siitä kummallinen paikka, että siellä tapaa kaikenlaisia ihmisiä. Toiset pitävät sitä Suomen armeijan kaltaisena kaikenlaisten hörhöjen ja kummajaisten kohtaamispaikkana. Tuo on kuitenkin turhan monipuolisesti sanottu. Ammattikorkeakouluopiskelijat voidaan jakaa kylmästi kahteen eri ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tyhmät mutta aivan liian innokkaat opiskelijat, jotka yrittävät liikaa. Toiseen ja parempaan ryhmään, kuten tämän blogin kirjoittajat, kuuluvat fiksut mutta suhteellisen laiskat opiskelijat, jotka eivät ota turhaa stressiä opiskeluista. Tämä jako pätee suurimpaan osaan ainakin meidän ammattikorkeakoulussa oleviin opiskelijoihin.

Oma opiskelutilanteeni on seuraavanlaine: puolitoista vuotta koulua takana ja 105 opintopinnaa rehottaa jo tienattuna takataskussa. Tämä on tasan puolet vaaditusta määrästä ja sen kunniaksi laskin myös keskiarvoni. Käytettävissä oleva asteikko on siis kaikkien tiedoksi 0-5. Tulokseksi tuli ihan kelvollinen 3,6. Kaikki arvosanat ovat väliltä 3-5. Tuloksilla ei sinänsä ole mitään väliä, ainakaan minulle itselleni. Mutta mietityttää kyllä, että miten joku voi saada ykkösiä tai hylsyjä tästä opinahjosta. Silloin kuuluu epäilemättä mainittuun ykkösryhmään, eli henkilö on tyhmä ja liian innokas.

Uuden vuoden tullessa saapuivat myös uudet kurssit. Kaksi pakollista ja yksi valinnainen kurssi on tämän kevään suunnitelma. Eli siis tarkoituksena ottaa taas helpot 30 pinnaa lisää. Mielenkiintoisin kurssi on epäilemättä visuaalisuuden kurssi. Kurssi sisältää pääasiassa projekteja ja leijonanosa arvosanasta muodostuukin parista projektista. Tämänkaltaiset projektit ovat erityisen helppo kohde saada pinnoja. Toimintapa seuraavanlainen.

Kurssin ensimmäisellä tunnilla menin heti tilaisuuden huomattuani kysymään opettajalta omaa, vaihtoehtoista projektia. Sain tehtäväksi tehdä projektisuunnitelman. Reippaana opiskelijana tein sitten projektisuunnitelman saman tunnin aikana ja tauolla pyysin opettajia katsomaan suunnitelmaani. Kaikki meni niin kuin pitikin ja sain siunauksen projektilleni. Tarkoituksena on siis tehdä esittelyvideo kohteesta X. Koulun tarjoama projekti olisi ollut myös esittelyvideo mutta ei niin mielenkiintoisesta kohteesta.
Työnkuvaan kuuluu siis ottaa vähän videokuvaa ja editoida sitä sopiviin pätkiin sekä ottaa muutamat digikuvat ja photoshopata ne. Tarkoituksena olisi tehdä myös jonkinlainen pieni animaatio. Nämä kohdat sitten yhdistää editointiohjelmalla lisäten soppaan vähän efektejä ja rytmikkään musiikinpätkän, niin homma on valmis. Tämä kokonaisuus on 40% kurssista eli 4 opintopistettä. Pikaisen arvion mukaan hommaan kuluu 6-10 tuntia kuvaaminen mukaan lukien. Muistaakseni kurssiin ”pitäisi” uhrata aikaa yhteensä 270 tuntia. Näin ollen 40% kurssista olisi tunneissa 108. Näin ollen säästäisin noin 100 tuntia. Nämäkin tunnit aion käyttää harrastuksiini, kavereihini ja tyttöystävääni.
Voin vain kiittää opettajia siunauksesta ja ylimääräisestä vapaa-ajasta. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että kannattaa aina yrittää hyödyntää olemassa olevia taitoja ja yrittää saada tehdä työt omaan tahtiin. Näin välttyy monilta turhilta tunneilta ja ikäviltä aikatauluilta.

Tässä tapauksessa oman projektin kysyminen oli erityisen kannattavaa, koska en olisi voinut hävitä mitään. Tämä ääriesimerkki helpolla pääsemisestä oli vain omaa tilannetajua ja tietynlaista röyhkeyttä. Täytyy kuitenkin muistaa ettei aina voi heitellä kuutosia elämän noppapelissä ja päästä näinkin helpolla eteenpäin. Mutta et voi myöskään päästä helpolla ellet sitä yritä.

Ukkometso